Kakarat

Katsoessani ikkunasta ulos kiinnittyi huomio ainakin kymmenvuotiaaseen poikaan, joka lautaili autojen väiestäessä häntä.
Silloin mieleeni tuli, eikö tuon jässikän päässä mikään sanonut paikan sopimattomuudesta?
No ... tuskin.

Seuraavaksi oli jo lauta viskattu syrjään ja niin se ipana oli jo härnäämässä talomme kissavanhus Findusia niin, ettei sille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pinkoa pakoon niin paljon kuin jaloistaan pääsi.

Tämä kuitenkaan ei ole ainoa kerta kun tuollaiset keskenkasvuiset kakarat käyvät viattoman luontokappaleen kimppuun. Aikaisemmat olivat kolme tyttöä samaa ikähaarukkaa 10-12 ja nämä likat piirittävät kissan ja ahdistivat tavallansa nurkkaan. Findus se näppäränä pinkoi taas pakoon.

Molempien vanhemmat olen ottanut puhutteluun ja auta armias, jos toistavat tuon yhdellekään eläimelle. Eikö nykyään opeteta pienintäkään asiaa?
Ilmeisesti ei. Toinen vanhemmista sätti minua puolestaan tyyliin "mitä se s...a minulle kuuluu mitä heidän XXX(nimi) tekee"  Just joo :('

Mitä pahaa tämä kissavanhus,Findus; muka teki? Tämä on naapurin tädin kissa, joka kulkee yleensä kanssani sisään ja ulos. Vaikea sanoa mistä se tuntee Saabin äänen, mutta aina se jostain tulee ja maukuu kommunikoidakseen. Toisinaan tämä hyväkäs tulee sisään parvekkeeni kautta ja yllättää maukumalla tuolini vieressä, jos satun olemaan vaikkapa tietokoneella. Siten se on tavallaan kuin oma kissa,vaikkei olekaan kuin korkeintaan yhteisvastuullinen sellainen :)

Koettakaa nyt rakkaat vanhemmat,kummitädit,kummisedät, siskot ja veljet, mummit ja papat opettaa näille lapsille, ettei viattomia luontokappaleita saa kiusata saati edes silittää ilman lupaa. Eläimilläkin on oikeutensa ja pidän niidenkin puolia, niin eilen, tänään kuin huomennakin.