Suomi - minne menet?

Finland - Que vadis?
Sanat eivät riitä kertomaan mitä ajatuksia uutiset päivittäin eteemme tuovat. Niistä luetaan korutonta kertomaa maamme nuorison pahasta olosta ja sille on oikeasti nyt tehtävä jotain. Aivan aikuisten oikeasti on jokaisen eduskuntapuolueen mentävä itseensä ja säädettävä lisäbudjetti ja sen lisäksi pidettävä huolta miten tulevassa ensi vuoden budjetissa on oltava oikeat painotusarvot. Satsattava ihmisiin ja tulevaisuuteen on neuvoni.

On surullista nähdä miten elämä päättyy liian aikaisin. Hyvinkäällä päättyi ainakin 2 ja emme voi olla varmoja tuleeko lisää uhreja. Tämäkin tapaus oli täysin turha ja tekisi mieleni sanoa, että se olisi ollut estettävissäkin. Mikäli lehtitietoihin on uskominen oli tunnusmerkit ilmassa ja kysymys kuuluukin miksi lähipiiri ei niihin reagoinut?

Osa syystä voidaan laittaa yhteiskunnan psykiatrian avohoitojärjestelmään, jonka uskotaan tuovan parempia tuloksia kuin laitoshoito. Kuitenkin yksikin menetetty ihmishenki on liikaa ja arvokas. Arvomme yhteiskunnassa ei voi olla raha, jolla kaikesta säästäen ajamme yhteiskuntamme kriisitilaan helpommin kuin ennen. Psykiatrista hoitoa tarvitsevat eivät saa sitä, jonot ovat liian pitkät ja mikä on tae siitä, että mielenterveyspotilaat ottavat lääkkeensä?

Vastaus ongelmiimme ei ole kemiallinen, vaan se on satsaaminen oikeasti ihmisiin. Tarjoamalla apua ja palauttamalla takaisin psykiatrinen sairaalaverkosto. Täällä olisi siten palattava takaisin siihen, ettei avohoitomalli ole oikea tapa yhteiskunnassamme. Avohoito voi toimia hyvinkin, jos muu yhteiskunta olisi oikeasti sosiaalinen.

Avainsana tässäkin on myös ongelman myöntäminen, joka johtaa sen korjaamishalukkuuteen. Se toivottavasti johtaa siihen, että pyritään myös olemaan ennaltaehkäisevää hoitoa tarjoava. Hoitoa tarvitseva EI pitäisi joutua odottamaan, vaan pääsemään sisälle hoitoon heti. Liian monet tarinat niin ystävä - kuin tuttavapiirissä kertovat siitä epätoivosta,tuskasta ja siitä sanoinkuvaamattomasta pettymyksestä, kun avunpyyntö evätään syystä taikka toisesta. Ei voi olla oikein, että apua annetaan vasta jos on itsemurhayrityksen tehnyt. Tässä meillä on miettimisen paikka ja meidän on jokaisen painostettava kansanedustajia,puolueita kuin päättäjiä korjaamaan arvot kohdilleen.

Koulujen päättyessä tänään meni ajatukset kouluampumistapauksiimme ja miten tässäkin yhteiskunnan säästäminen kouluterveydenhoidossa voi selittää jotain. Haluan ainakin uskoa, että pystyisimme estämään jatkossa tämänkaltaiset väkivallanteot. Osa korjaantuu kiristämällä aselakia entisestään.

Mitä muuta toivoisin?

Rakas media, niin printtimedia kuin sähköinenkin media. Vaikka miten tiedonhalumme on valtaisa, niin yrittäkää hillitä sitä uutisointia. Ja jos uutisoidaan, niin se voidaan tehdä uhrien kautta eikä luoda valmiita opetusaineistoja seuraaville hörhöille taikka tekijästä usean sivun tarinoita, sillä näihin tekoihin syyllistynyt ei tarvitse saada yhtään mediajulkisuutta,kuuluisuutta saati muuta kuin yhteiskunnan säätämän lakisääteisen rangaistuksen.

Esitän omaisille,ystäville ja muille asianosaisille syvimmät surunvalitteluni.