Suomalaisille näyttää olevan kaksi sanaa aivan ylivoimaisen vaikeita käyttää missään tilanteessa. Kiitos ja anteeksi.
Eilen käydessäni pankissa avasin oven vanhemmalle daamille, mutta eipä kuulunut sanaa kiitos sen puoleen. Itselleni avattiin ovi poistuessani ja muistin kiittää molemmilla kielillä ja sain palkakseni pitkän oudoksuvan katseen. Tuon lisäksi käynti Lidl´ssä sai aikaan ostoskärryillä yliajon, jossa selvästi väsynyt elämäänsä kyllästynyt nuori neito (lue alle 30) tuli kärryillään ilkeästi tönäisten ja eipä kuulunut edes "sori" päinvastoin tuli paheksuva katse kuin miten kehtasin olla tiellä.
Just. Kun samalla hengenvedolla ihmetellään yhteiskunnan tilaa ja ihmisten huonoa oloa niin mistäköhän se kaikki lähtee. Nämäkin esimerkit, joita olisi toki voinut olla enemmänkin, kertovat miten millään muulla kuin minulla ei ole väliä. Ikävä sinänsä, sillä kukaan ei yksinään ole mitään eikä koskaan tule olemaankaan sen puoleen.
Edes nuo kaksi pientä sanaa riittäisi alkuun. Nuo kaksi sanaa jo näyttävät muille sivistyksen alkumetrit. Maailmassa saadaan aikaan muutoksia hyvin helposti. Nämäkin kaksi sanaa merkitsevät monille meistä hyvin paljon ja niiden unohtaminen voi helposti pilata päivän.
Hymy. Päivä ilman hymyä on kuin päivä jota et ole elänyt sanotaan eräässä vanhassa Alkmaarista kotoisin olevassa sananlaskussa. Itse hymyilen paljon ja en piittaa tuon taivaallista mitä muut siitä ajattelevat.
Kokeilepa noita paria sanaa ja hymyä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi jo etukäteen. Odotan mielenkiinnolla päästä lukemaan kuin vastaamaan siihen. Kaikki rakentava viesti otetaan ilolla vastaan oli se sitten kritiikkiä taikka ideoita tai kehuja :)